Perjantai 23.2. The Open 2017

Nyt se sitten taas alkaa, CrossFit Games Open vuosimallia 2017

CrossFit Open on maailman suurin urheilukilpailu ja ensimmäinen etappi maailman kovakuntoisimman ihmisen etsintää. Ensin selvitetään ketkä ovat Suomen kovakuntoisimpia jonka jälkeen CrossFit Openista karsitaan kilpailijat aluekilpailuihin joista kovakuntoisimmat selviävät aina Reebok CrossFit Gameseihin asti.

Open on viiden viikon mittainen rypistys jossa paremmuus ratkotaan viidellä(?) eri lajilla. Kilpailu areenana toimivat CrossFit salit ympäri maailmaa. Kilpailuun voi toki osallistua myös videoinnin kautta. Tulokset rekisteröidään CrossFit gamesien nettisivuille jossa kilpailijat voivat verrata omia suorituksiaan muihin alueensa tai vaikka koko maailman CrossFit kilpailijoihin.

Miksi kannattaa osallistua Openiin?
Kisatilanne, vaikkakin turvallisesti kotisalin seinien suojassa, antaa aina valtavasti lisäpontta omaan treeniin. Open toimii myös lahjomattomana kuntotestinä paljastaen fyysiset heikkoutesi.

Open alkaa tänä vuonna 24. helmikuuta ja kestää viisi viikkoa päättyen 27. maaliskuuta. Joka viikko julkaistaan yksi WOD, jota meillä Suomessa on aikaa suorittaa perjantaista maanantaihin.

Open vedot suoritetaan meillä lauantaisin klo 14-15 alkaen. Joten Openiin osallistujien kannattanee pitää perjantai huilipäivänä jotta lauantaina isku olisi kovimmillaan.
Open lajien suorittamiseen ilmestyy aina perjantaisin varauskalenteri josta voit varailla itsellesi oman suoritus vuoron. Luvassa on viisi viikkoa WODien arvailua, stressaamista ja leaderbordin kyttäämistä.

Rekisteröinti on käynnissä TÄÄLLÄ
Jos sinulla on jo olemassa tunnukset aikaisemmilta vuosilta, käytä niitä. Muista liittyä CrossFit Lappeenrannan tai CrossFit Lappeenrannan Varikon saliin ja joukkueeseen.

Sini Valtanen

Olen Sini Valtanen, 28-vuotias luokanopettaja. Pieneen perheeseeni kuuluu avomies Petteri sekä koira nimeltä Juice. Aloitin CrossFitin harrastamisen huhtikuussa 2016, eli ihan aloittelija olen tässä lajissa vielä toistaiseksi.

Yläaste- ja lukioajan harrastin aktiivisesti nyky- ja jazztanssia. Aikuisikä on liikunnan suhteen hurahtanut pääasiassa kuntosalien ryhmäliikuntatunneilla. Ryhmäliikunta alkoi kuitenkin tuntua tosi tylsältä ja etsin pitkään uutta harrastusta.

Kokeilin ratsastusta, boulderointia, ammuntaa ja taisin käydä tutustumassa meripelastusseuran toimintaankin. Mikään ei kuitenkaan vetänyt täysin mukanaan, joten avomieheni auttoi minua asiassa ja suositteli minulle Crossfittia. Olen luonteeltani savolaisen sukkela ja sosiaalinen, joten Petteri ajatteli lajin sopivan minulle. Omaksi lajikseen hän ei lajia kuitenkaan kokenut, koska hän on pohjalainen, eli aika juro (ainakin omasta mielestään) ja Crossfittiin kuuluva yhteisöllisyys kuulosti selvästi liian pelottavalta pohjalaiselle.

Sitten eräänä sunnuntai-iltana tutustuin CrossFit Lappeenrannan nettisivuille ja huomasin, että seuraava peruskurssi alkaa seuraavana päivänä. Ilmoittaudun heti ja siellä minä olin maanantai-iltana Telakalla ihmettelemässä. En tiennyt lajista juuri mitään. Porukka heilutteli ihmeellisessä betonihallissa järkyttävän kokoisia painoja hullua vauhtia. Ujostutti kovasti eteisessä, vaikka ujostelu ei yleensä kuulu tapoihini.

Aloittaessani peruskurssin kuvittelin, että olen ihan hyvässä kunnossa. Peruskurssin ensimmäisellä viikolla tämä kuva romuttui täysin. Huomasin, että minulla ei ole ylävartalossa juurikaan lihaksia, ja että ryhtini sekä ylävartalon liikkuvuus on surkea.

Alkujärkytyksestä huolimatta laji vei heti mukanaan. Melkeinpä ensimmäisestä treenistä lähtien olen ollut CrossFit-koukussa. Lajissa alusta asti viehätti sen vaikeus ja helppous. Vaikeus niin, että jos tässä haluaa olla hyvä, pitää tehdä ihan sikana töitä. Ja mä tykkään tehdä töitä. Ja helppous siten, että kaiken vaikean voi skaalata aloittelijalle sopivaksi. Kuka tahansa voi crossfitata ja ilmapiiri siihen on oikeasti todella kannustava.

Tässä on oppinut aika paljon kärsivällisyyttä kyllä. Peruskurssin jälkeen koko kesä meni siinä, että olin kaikissa wodeissa viimeinen, enkä koskaan tajunnut mitä siinä tussitaululla lukee. Kotona katsoin aina youtubesta liikkeet mitä sinä päivänä on. Mutta Telakalle päästessä olin jo unohtanut miten ne meni. Onneksi valmentajat oli ja on edelleen avuliaita ja ottavat aloittelijat huomioon.

Yksi treeni kesällä on erityisesti jäänyt mieleen. Siinä piti tehdä joku 15 leukaa ja sen jälkeen lähteä juoksemaan pihalle. Mulla oli noin puolitoista leukaa takana kumpparin avulla, kun kaikki muut jo säntäs juoksuun. Tein niitä viittätoista leukaa edelleen kun muut jo kerkesivät palata juoksureissulta. Mut minkäs teet, ähelsin vaan menemään ne loputkin. Kerkesin mä lopulta aikarajan sisällä kai vielä vähän juostakin. Sen jälkeen mä päätin et mä rupeen tekemään joka treenin jälkeen 15 leukaa. Ja sit mä tein. Nyt leuat ei oo enää mikään ongelma, kippileuatkin kulkee ihan ookoosti, kerran kokeilin jo jopa perhosiakin.

Tässä lajissa kaikki on aika paljon kiinni siitä, että minkä eteen päättää ahertaa. Minua on huvittanut ahkeroida kaikkien mun mielestä hauskojen juttujen eteen kuten leukojen, köysikiipeilyn, toes to barin ja hspujen. Ne kulkee nyt ihan kivasti, koska niiden eteen on tehnyt töitä. Tempaus tai double underit eivät vielä kulje, koska niiden eteen en ole tehnyt töitä vielä. Hand stand pushuppia harjoittelin monta kuukautta. Se oli mun iso haave, että pääsen sinne seinälle potkimaan muiden kanssa. Joululomalla sain ensimmäisen ja oli kyllä voittajafiilis.

Crossfit on siitä hieno laji, että valmentajat ovat miettineet treeniohjelman valmiiksi ja sitten vielä näyttävät kädestä pitäen miten teet liikkeet turvallisesti. Urheilijan tehtäväksi jää vaan ilmaantua paikalle ja tehdä mitä käsketään. Ja sitten kun tekee mitä käsketään tarpeeksi pitkään, niin tuloksia tulee varmasti. Sain peruskurssilla hikiseen yhden leuan ja nyt voin tehdä wodissa kymmeniä. En tiennyt painonnostosta mitään, mutta nyt saan vedettyä maasta yli sata kiloa ja vedettyä rinnalle ja työnnettyä jerkkinä pään päälle yli 50 kiloa. Niin onhan tää nyt siistiä! Tuntuu siltä, että eihän tää innostus vaan voi loppua koskaan. Mikään treeni ei oo samanlainen ja koko ajan on uutta opittavaa. Ei tähän voi kyllästyä. Ja hauskaa tässä on vielä se, että olen tutustunut moniin kivoihin ihmisiin tätä kautta. Koskaan ei ole tarvinnut yksin treenata tai olla tuppisuuna. Aina on ollut seuraa ja kivaa sellaista.

Sain mä sen juron pohjalaisenkin houkuteltua tähän touhuun mukaan. Muutaman kuukauden se katsoi sivusta, kyllästyi lopulta kuuntelemaan mun crossfitjuttuja ja lähti mukaan kokeilemaan. Nyt me treenataan paljon yhdessä ja se on tosi hauskaa. Ilmottauduttiin jo innoissaan Openeihinkin. Tosi kivaa saada vähän sellasta kisakokemusta, johon aloittelijana voi osallistua.